Rescue.fi

Suomen Sopimuspalokuntien liiton puheenjohtaja Isto Kujala katsoi oikeudekseen syyttää viime tiistain Helsingin Sanomissa Keski-Uudellamaalla käytyjä aluesopimusneuvotteluja pienten piirien kähmimiseksi. Tämä kovasanainen ja perusteeton lausunto kuohutti palokuntalaisia viime viikolla.

Helsingin Sanomat 10.10.2006 sivu A8:
"Keski-Uudellamaalla on tehty sopimukset, mutta siellä on kähmitty pienten ryhmien kanssa. Pöytään on lyöty ottakaa tai jättäkää -sopimus, kun pitäisi tehdä laaja aluekohtainen sopimus."

Joukko sopimuspalokuntalaisia pyysi välittömästi Isto Kujalalta edustajansa välityksellä saantitodistuksella lähetetyllä avoimella kirjeellä perusteluja ja tarkennuksia valtakunnan ykköslehdessä esitettyyn väitteeseen, joka oli täysin irrallinen jutun muuhun asiasisältöön nähden.

Foorumilla: Kähmintää ja avointa keskustelua

---

Parahin Isto,

Sopimuspalokuntakenttää kuohuttaneiden Satakunnan pelastusjohtajan Pekka Tähtisen lausuntojen jälkeen, päätit Suomen Sopimuspalokuntien Liiton puheenjohtajana syyttää Keski-Uudenmaan sopimuspalokuntien neuvotteluprosessia valtakunnan suurimmassa sanomalehdessä pienten piirien kähminnäksi.

Toistaiseksi olet heittänyt ilmaan syytöksen, johon odotamme tarkennusta ja perusteluja:

- Mihin väite perustuu?
- Kuka on kähminyt ja mitä?
- Onko kyseessä liiton virallinen kanta?
- Miten sopimuspalokuntien syyttely edistää palokuntien sopimustilannetta ja toimintaedellytyksiä?
- Mihin toimenpiteisiin liitto aikoo ryhtyä kähminnän johdosta?


Ei savua ilman tulta, joten kaikkea on mahdoton laittaa toimittajan virheellisten tulkintojen tai kuullunymmärryksen syyksi.

---

Kujalan vastaus vahvisti käsitystämme ettei SSPL:llä ole omalta puoleltaan valmiuksia tai tahtoa käydä avointa keskustelua sopimuspalokuntakentän kehittämisestä. Mainittakoon mahdollisesta tutkintapyynnöstä (lienee selvää, että kähmintäsyytös on lainopillisessa prosessissa) huolimatta, että Kujalan vastaus oli leimattu luottamukselliseksi. Se loukkaako luottamuksellisesta vastauksesta kertominen Suomen lainsäädäntöä jää tarvittaessa tuomioistuinten selvitettäväksi, mutta on tyrmistyttävää, ettei sopimuspalokuntien etujen ajajaksi ilmoittautuva henkilö joko ymmärrä avoimen kirjeen luonnetta tai halua siihen avoimesti vastata. Vastausta kun odotti satapäinen joukko keskiuusmaalaisia palokuntalaisia ja -vaikuttajia. Tämä ei voinut lähettäjätiedoista huolimatta olla epäselvää.

Hän katsoi näin ollen oikeudekseen heitellä syytöksiä palokuntien niskaan ja olla osallistumatta keskusteluun syytöksiensä johdosta. Toiminta on täysin ristiriidassa julkisuudessa olleiden tietojen kanssa, joissa toistuvasti vaaditaan sopimuspalokuntien toimintaedellytysten turvaamista. Herää kysymys, onko tavoitteena edes turvata palokuntien toimintaa ja kehittää sitä vai kähmiä oman aseman varmistamiseksi?

Kähmintää?

Kähminnällä tarkoitetaan yleensä tietyssä pienessä piirissä sovittuja yleisen edun vastaisia ja muita toimijoita syrjiviä pienen piirin sopimuksia, joita myös lehmänkaupoiksi kutsutaan. Yleensä niihin liittyy myös asioiden sopiminen etukäteen ohi virallisten neuvottelukanavien, jolloin virallinen organisaatio muuttuu teatteriksi.

Sopimusneuvottelut ja niiden tuloksena syntyneet sopimukset olivat ja ovat tekijöidensä näköisiä. Uudenlaisen neuvottelu- ja sopimuskulttuurin luominen edellytti suuria ponnisteluja, jopa riitoja, mutta ongelmaksi ei muodostunut neuvotteluosapuolten tahdon puute, vaan vanhan kuntapohjaisen järjestelmän "luurangot". Uusiin sopimuksiin olisi joidenkin sopimuspalokuntalaisten taholta haluttu siirtää poliittisin(?) tai muuten kähmien saatuja etuja kuitenkaan haluamatta samoja etuja muille. Kiinteistöjen ja ajoneuvokaluston osalta tilanne on edelleen haasteellinen.

Pelastuslaitoksella taas on yhä vaikeuksia ymmärtää se, että palokunta on kokonaisuus, osiensa summa. Sitä tulee käsitellä kokonaisuutena eikä vain yrittää noukkia rusinat pullasta eli ostaa vain hälytysosaston palvelut täysin epätodellisin ehdoin korvaamaan omia epäonnistumisia vapaaehtoistyönä ilman palkkakustannuksia.

Alueellisten neuvottelujen tarkoitus oli monille epäselvä. Alkuvaiheessa koimme tilanteita joissa neuvottelijat kokivat olevansa vain turvaamassa vanhaa, eivät luomassa uutta. He jopa estivät toisiaan puhumasta turvatakseen omia etujaan. Lopulta osapuolille hahmottui alueellisen sopimisen merkitys ja tavoitteet. Mainittakoon, ettei SSPL neuvotteluvaiheessa tuonut osaamistaan esille, monet uroteoiksi väitetyt saavutukset on tosiasiassa hoidettu palokuntien hallintojen välisenä yhteistyönä, kuten mm. KUS-tunnusasia. Monet meistä ovat saaneet kokonaan uusia palokuntatuttavuuksia ja palokuntien hallinnollisen tason yhteistyö on varmaankin parhaalla tasolla koskaan niiden historian aikana.

Yhteistyö pelastuslaitoksen kanssa on alkanut alkukangertelusta huolimatta tuottaa pientä hedelmää vaikka suuria ongelmia ja asiakysymyksiä on avoinna. Prosessi on pitkä, vaatii aikaa ja henkilösuhteidenkin korjaamista virheellisten käsitysten jälkeen. Asioista vain pitää puhua niiden oikeilla nimillä ja vaatia perusteltuja vastauksia heti, eikä haudata niitä työryhmiin, muistioihin ja liittoihin. Pikatilanteissa pitää löytyä rohkeutta toimia heti, eikä odottaa seuraavan kuukauden kokousta: laitos pyörii 24/7 ja niin pyörivät sopimuspalokunnatkin hallinto mukaan lukien.

Kaikenlaisilla epämääräisillä lausahduksilla sekä yksittäisten henkilöiden tarkistamattomien viestien ja puutteellisen tiedustelutiedon perusteella annetuilla lausunnoilla voidaan helposti aiheuttaa korvaamatonta vahinkoa ja tuhota se vähäinenkin arvostus, mikä meillä pelastuslaitoksen suunnalta on olemassa.

Jatkossa moni miettii varmasti sellaisen liiton roolia, tarkoitusperiä tai sen toimintaan osallistumista, jonka puheenjohtaja on valmis keskusteluun vain omilla ehdoillaan ja haluamillaan foorumeilla. Tällä näytöllä voimme todeta, että tässä tilanteessa strategia ja taktiikka olivat vääriä, jos tavoitteena oli vakuuttaa keskiuusmaalaisia "palokuntapakanoita" liiton tärkeydestä, edistää aluesopimusten syntymistä ja ennen kaikkea turvata sopimuspalokuntien olemassaoloa.