Rescue.fi

Maaseudun Tulevaisuus uutisoi 14.8. otsikolla "Metsäpalosta voi seurata pitkä jälkivartio", jutun metsäpalojen jälkivartioinnista sekä vastuunsiirrosta kohteen omistajalle.

Jutusssa haastateltiin yhtä maanomistajaa sekä Lähivakuutuksen kehittämispäällikköä ja Tapiolan riskipäällikköä, jotka kertoivat yhtiöidensä korvaamiskäytännöistä. (Lisää Maaseudun Tulevaisuus Nro 92/2006).

Samassa artikkelissa keskustellaan Päijät-Hämeen käytännöstä tehdä (kirjallinen) asiakirja vastuunsiirrosta pelastuslaitoksen poistuessa paikalta.



On varsin kunnioitettavaa ja kaikkien osapuolten oikeusturvan kannalta hyväksi laatia asiakirja vastuunsiirrosta. Herää epäilys artikkelin kirjoittajan ja kommenttien antajien tarkoitusperistä, jos asioiden kirjaamista paperille ihmetellään. Oletettavasti vakuutusyhtiöidenkin etu olisi käsitellä mahdollisimman relevantteja asiakirjoja.

Asiakirja todistaa vastuunsiirron lisäksi pelastusviranomaisen olleen paikalla ja todenneen tilanteen sellaiseksi, että vastuu voidaan siirtää kohteen omistajalle. Yritysmaailmassa on jo varsin tavallista, että se mitä ei ole sovittu paperilla, sitä ei ole sovittu. Hitaat hämäläiset lienevät edelläkävijöitä tässä tilanteessa.

Ministeriön kommentti: "Sisäministeriössä ei tiedetä kirjallisen vastuunsiirron yleisyydestä. heidän ohjeisiinsa käytäntö ei perustu" tuntuu erittäin oudolta. Pelastusalaa hallinnoiva ministeriö ei tunne alansa käytäntöjä ja pitää kirjallista sopimista outona: pikimminkin ministeriön tulisi ohjeistaa viranomaisia harjoittamaan dokumentoitua toimintaa ja ohjaamaan toimintaa Päijät-Hämäläiseen malliin.

Onko kyse siitä, ettei ohjeiden päivittämistä tai alan tuntemusta voi päivittää mitalien muodossa omaan rintaan?