Rescue.fi

Tässä alkaa toteutua kaikki median ja onnettomuusuutisoinnin perusoletukset: Kun yksi tekee jotain, ja media alkaa rummuttaa sitä tarpeeksi,totta kai,koska he elävät sillä, tulee seuraava joka haluaa myös otsikoihin, ja tekee uuden "jutun arvoisen" teon" Ja koska media ,iltapäivälehtien johdolla, on haaskalla nopeammin kuin kukaan muu, tehdään taas uusi juttu, ja taas uusi juttu, ja taas... Sitten ihmetellään isoilla otsikoilla kun "maailman meno on mennyt hurjaksi" ,vaikka todellisuudessa lehtitaloissa odotetaan jo seuraavaa jutun aihetta housut kosteina, piittaamatta yhtään ,palaako kaksi vai kuusi taloa,kunhan kuvat on hyviä. Sopivasti väritettyinä niistä saa hyvä levikin lisää, ja taas konsernilla menee hyvin. Kun on lukenut vuosien varrella onnettomuusuutisia keikoista,joissa on itse ollut mukana,on usein joutunut kysymään onko kyse samasta tilanteesta jossa on ollut paikalla,niin paljon juttu on viety täysin haluttuun suntaan ilman että tosiasiat juurikaan merkitsevät mitään. Hyvinä esimerkkeinä tästä Vantaan Sanomat ja jutut pelastustoimesta parin viikon takaa, tai Espoon räjähdysonnettomuus, jossa kolmessa eri lehdessä oli jokaisessa eri ihmisen kuva ja haastattelu, ja kaikissa oli teksti "... hän oli ensimmäisenä vetämässä kuljettajaa turvaan palavasta autosta...lue silminnäkijähaastattelu vain meillä..." Toimittajan tärkein koulutuspohja on ilmeisesti välttävä numero puukäsitöissä, ja lisäksi pitää osata kysyä suhteellisen sujuvasti "...mitä sä näit.."

---

Jos olet epävarma, mumise hiljaa, jos olet kusessa, delegoi

Dartille tiedoksi että itsekin joitain kertoja PaikallisPravdassa itsekin olleena, voin sanoa, että pyydä ensi kerralla juttu oikoluettavaksi. Täten saa aika hyvin korjattua mahdolliset asiavirheet. Itsekin pari vuotta takaperin tein koulumme lehteä. Kyseessä oli "Harrastusextra" -tyyppinen numero sinä vuonna ja haastattelin siihen useampaakin henkilöä, erästä tuttua hevostyttöäkin sitten haastattelin. Lupasin laittaa raakaversion s-postiin oikoluettavaksi. Menee aikaa eikä vastausta kuulu, lehti menee eräänä päivänä painoon; tämä ohjaava opettaja tulee siihen ja toteaa, että lehti on nyt painettavana, ylihuomenna pitäisi tulla tänne. Heti välittömästi kun tämä opettaja on kadonnut opettajanhuoneeseen kahville (huom: ei pahvimuki, keramiikkaa.), tulee tämä tuttu luokse ja toteaa jutussa olevan pari asiavirhettä, voisiko juttua korjata? Kyllä risoi ja riepoi kun materiaali oli jo painossa ja asiavirheitä tekstissä (minä pöhelö luotin lehtiöön, kynään ja hataraan muistiini, olisi pitänyt hakea nauhuri. Toisaalta tämä henkilö ei ollut päässyt sähköpostiaan lukemaan kuin edeltävänä päivänä, niin siksi asia venyi). Pahoittelin muutaman kerran ja varmuuden vuoksi pahoittelin vielä kertaalleen. Ja mikä oli asian pointti? Kyllä se jutun tekijää riepoo ja rassaa jos teksit ovat päin mäntyä (jos siis toimittaja ottaa työnsä vähänkään vakavasti).

---

~Regional democratic dictatorship since 1987~

Kokeiltu on, luettu juttuja ees sun taas pariin kertaan,korjattu ja lopulta dead line tulee vastaan, ja mikä on lopputulos...se alkuperäinen korjaamaton on lehdessä. Lisäksi ne muut pikku uutiset tehdään yleensä n. 20 sekunnin puhelinhaastattelun perusteella,jolloin loppukaneetti on yleensä,joo mä löydäkin tästä sit loput itse... Ja taas on herkullisia otsikoita. Ne kaikkein karmeimmat esimerkit eivät ole tässä julkaisukelpoisia, mutta olen ollut todistamassa tien päällä turhan usein miten lehtijutuista on syntynyt uutta , vastaavaa todellista onnettomuustarinaa täysin turhaan. Lehdistöä ei saa arvostella,mutta se saa sanoa sananvapauden varjolla mitä tahansa. Saan tästä todennäköisesti haasteen journalistiliitosta sananvapauden loukkaamisesta.

---

Jos olet epävarma, mumise hiljaa, jos olet kusessa, delegoi