Rescue.fi

Asiakas tilaa pari sataa sammutuspukua ulkomaiselta valmistajalta, kaikki muut paitsi ostaja itse epäilevät homman toimivuutta alun alkaenkin. Ainoa kriteeri kun oli kuulemma toimitusaika.Puvut tulevat, ja kas vain,muutaman viikon sisällä palautuvat takaisin valmistajalle. Kaikki ovat ihmeissään,kuinkas tässä näin kävi.Mutta tulivat sentään ajallaan... Toisaalla Etelä-Suomessa pukuja tulee kotimaiselta valmistajalta liki vuoden odottelun jälkeen, ja kun tavara on kotiutunut,menee koko kuorma saman tien käyttökieltoon,koska housun saumat ja valjaat repeytyvät irti puvuista. Pitkä piina jatkuu, ja valmistaja ja myyjä leikkivät tietämätöntä ja syyttelevät toisiaan, ja kertovat satuja asiakkaalle vuorotellen .Asiakas on ihmeissään, kun kukaan ei ota vastuuta ja yrittää samalla tehdä sen minkä vain ikinä voi jotta suorittava porras ei kärsisi,mutta osa porukkaa kulkee edelleen vanhoissa ja jo vaarallisissakin varusteissa . Seuraava asiakkaamme odottaa ulkomailta palopumppua autoonsa.Koko auton valmistus viivästyy hamaan tulevaisuuteen,kun yhden ainoan osan ,pumpun ,tuloa saa odottaa alkuvuodesta tuleviin pikkujouluhin. Pelastusvälinesarjassa ainoa kriteeri oli,että tankolevittimen tulee olla painoltaan kevyt .Kun sitten ihmeteltiin miksi hankittu teleskooppi ei riittänyt pituudestaan,huomattiin että pitempiäkin olisi ollut tarjolla,toki ne painoivat hiukan enemmän,kun olivat rungon lähtöpituudeltaan myös hiukan pitempiä. Oli siis pakko hankkia toinen,uuden mutta liian lyhyen lisäksi. Kaikki nämä ja monet muut tarinat viimeisen kuukauden,parin ajalta,joita palokuntalaiskolleegat ovat laitoksistaan kertoneet ovat herättäneet kysymyksen siitä,kuinka tänä päivänä pelastuslaitoksissa oikein ostetaan,ja toisaalta kuinka kauppa tehdään loppuun myyjän taholta. Tarjouspyyntöjen merkitystä on aina korostettu,mutta näyttää siltä että molemmat osapuolet ovat unohtaneet mitä muuta siihen pitää laittaa oman nimen ja osoitteen lisäksi. Tilanne kuullostaa lähinnä kaoottiselta, eikä sillä kuinka iso tai pieni laitos tai firma on ,näytä olevan juurikaan merkitystä. Noissa pukuesimerkeissä kauppiaat olivat täysin toistensa vastakohtia; juuri aloittanut yritys myyjänä toisessa, ja vuosikymmeniä alalla toiminut yritys toisessa ,mutta kumpikin pääsi samaan lopputulokseen; toimitti totaalisen käyttökelvotonta tavaraa. Eli ns."perinteiseen nimeen" ei voi luottaa enää ollenkaan, ja toisaalta laitoksissa vanhasta muistista tehdyt tarjouspyynnöt ovat tuhoon tuomittuja. Kysymys kuuluukin,kuinka näin pitkälle on jouduttu näin pienillä markkinoilla? Ei luulisi kenelläkään olevan varaa toisaalta tehdä huonoa tarjouspyyntöä,joka sitten tuottaa käyttäjille käyttökelvottoman tavaran pihaan.Toisaalta taas sisälukutaito on unohtunut myös toiselta osapuolelta, ja tarjouspyyntöä luetaan, niin kuin parhaaksi nähdään. Nykyään saatavilla olevaa tietoa on helppo hankkia jo paljon ennen varsinaista kyselyä, ja sen puolen munaaminen vaatii jo todellista laiskuutta. Legendaarinen lause autotarjouspyynnössä "autossa tulee olla nopeusmittari" kuvastaa hyvin sitä tasoa jolla asiaan on paneuduttu. Toisaalta taas myyjä tekee aivan samanlaisia pommeja lauseillaan, ja kun kaksi taitamatonta kohtaa, ei ole ihme että markkinatuomioistuin on tukossa ja valitukset kunnallisista päätöksistä sen kuin lisääntyvät. Toivoa sopii ,että sekä ostaja että myyjä suhtautuisivat vakavammin omaan työhönsä,nyt kun koetetaan sorvata vähillä rahoilla edes jotain toimivaa porukoiden käyttöön.

---

Jos olet epävarma, mumise hiljaa, jos olet kusessa, delegoi

Onkohan asia edennyt ja saamme tulevaisuudessa ihastella maailman parhaan pelastustoimen hankintojen toimivuutta?

---

Kuka omistaa prosessin?