Tässä koko kirje koska sisällöstä on ollut epäselvyyttä eivätkä kaikki ole sitä osanneet pyytää oikeasta lähteestä.
Versio on ajettu OCR-ohjelmalla virallisesta pdf-tiedostosta, joten tarkistakaa tarvittaessa originaalista.
18.9.2006
Sisäasiainministeri Kari Rajamäki
Hätäkeskuslaitos on vakavassa kriisitilassa
Herra Ministeri.
Hätäkeskuslaitos on vakavassa kriisitilanteessa, joka uhkaa lamauttaa koko hätäkeskusjärjestelmän toiminnan ja näin vaarantaa vakavasti kansalaisten perusturvallisuutta. Hätäkeskusten henkilöstön usko tulevaisuuteen on kadonnut hätäkeskuslaitoksen johtajan heikon johtamistavan ja henkilöstöpolitiikan seurauksena. Tämä kaikki näkyy työssä uupumisena ja runsaina sairaspoistumina sekä uupumisesta johtuvana henkilöstön levottomuutena. Sairauslomia on paljon, huomattavasti enemmän kuin valtionhallinnossa keskimäärin. Hätäkeskuslaitos on syvässä henkisessä ja toiminnallisessa kriisissä eikä kriisi raukea ennen kuin hätäkeskusyksikön johdossa sekä johtamistavassa ja -rakenteessa tapahtuu muutoksia.
Työilmapiiriä heikentää syvä epäluottamus
Työilmapiiri laitostasolla on huono. Laitostason työilmapiiriä heikentää hätäkeskusten ja hätäkeskusyksikön voimakas vastakkainasettelu ja syvä epäluottamus, mikä ilmenee epäasiallisena kontrollina, rajoituksina sekä suoranaisina uhkauksina. Laitoksen johtaja ei luota hätäkeskusten johtajiin - laitoksesta puuttuu avoin keskusteluilmapiiri, asioita valmistellaan salassa ja pienimpiinkin asioihin puututaan. Epäluottamuksen ilmapiiri ja ahdistus heijastuvat koko laitostasolla ja vaikutukset ulottuvat aina päivystäjätasolle saakka.
Johtamisessa tapahtuneet kyseenalaiset ja vähintäänkin epäeettiset menettelytavat nimityksissä organisaatiorakenteen muutostilanteessa ja muissa vastaavissa asioissa ovat heikentäneet luottamusta ja aiheuttaneet osaltaan syvenevän epäluottamuksen hätäkeskuslaitoksen johtajaa ja hätäkeskusyksikön johtoa kohtaan. Näistä kyseenalaisista menettelytavoista johtajilla on tarvittaessa kerrottavanaan toinen toistaan valaisevampia esimerkkejä.
Toimivalta ja vastuukysymykset eivät kohtaa
Hätäkeskuslaitoksen johtaja ei kanna vastuuta ja siirtää vaikeat asiat muiden ratkaistaviksi. Johtaminen on sekavaa, linjatonta ja arvaamatonta. Laitoksen johtaja puuttuu moniin hätäkeskusten johtajien päätösvaltaan kuuluviin asioihin, mutta jättää tekemättä toiminnan kannalta tärkeitä ja kiireellisiä linjauksia. Jos linjauksia tehdään, keskukset eivät voi niihin yleensä vaikuttaa. Käytännössä hätäkeskusten johtajat ovat yhteydessä laitoksen johtajaan lähinnä vain tulos- ja kehityskeskusteluissa. Johtaminen ei tapahdu avoimesti, vaan kiertoteiden kautta, äksyillen ja tiukkojen määräysten siivittämänä. Linjakysymyksistä ei keskustella, laitoksen johtaja ratkaisee mielellään yksityiskohtaisia asioita ja siirtää vaikeita asioita keskusten ratkaistaviksi, esimerkkinä hätäkeskusten henkilöstömäärän vähentämistä koskevat ratkaisut.
Johdolla on epärealistinen kuva tilanteesta
Hätäkeskuslaitoksen johtajalta puuttuu realistinen kuva tilanteesta. Hänellä ei ole realistista kuvaa siitä, mikä on Hätäkeskuslaitoksen tila ja minkälaisissa olosuhteissa hätäkeskukset toimivat. Usein spontaanisti annettavat ohjeet ja neuvot ovat hyvin yksityiskohtaisia ja aikaansaavat tunteen, että hätäkeskusten johtajia pidetään yksinkertaisina. Hätäkeskuslaitoksen johtaja ei kiinnitä huomiota nykyisten ongelmien poistamiseen vaan pyörittelee epärealistisia visioitaan ilman rajoja - kiinnostus ei riitä nykyisyyteen, vaan hänen mielikuvissaan olevaan, etäiseen tulevaisuuteen. Johtaja ei huomioi millään tavalla keskusten johtajien esittämiä vaatimuksia saattaa toiminnan kannalta kriittisiä perusasioita kuntoon.
Hätäkeskuslaitos ottaa tarpeettomia riskejä
Hätäkeskusten toiminta perustuu monelta osin tekniikkaan, jonka toiminta on varmistettava. Hätäkeskusten johtajien lukuisista vaatimuksista ja työryhmien esityksistä huolimatta hätäkeskuslaitoksen johtaja ei ole nähnyt tarpeelliseksi varmistaa keskuksille riittävää teknistä tukea ympäri vuorokauden. Tuntuu, että Hätäkeskuslaitos ottaa tältä osin toiminnassaan käsittämättömän suuria riskejä.
Henkilöstöjohtamisen taidot puutteelliset
Laitoksen johtajalla on puutteelliset henkilästäjohtamisen taidot. Työntekijöitä ei arvosteta, he näyttävät olevan välttämätön paha; kasvotonta massaa ja numeroita, joilla ei ole tunteita, oikeuksia, mielipiteitä eikä muuta arvoa kuin väline arvo hätäkeskuksen perustehtävän täyttämisessä. Hätäkeskuslaitoksen johtaja toimii räikeästi vastoin itse hyväksymiään arvoja: inhimillisyyttä, tasapuolisuutta, luotettavuutta ja ammattitaitoa. Kehityskeskustelut eivät ole aitoja, vaan niissä on vahva sanelupolitiikka.
Hätäkeskuslaitoksen organisaatiomuutos ja johtoryhmän toiminta tehotonta
Hätäkeskuslaitoksen organisaatiouudistuksessa ei huomioitu hätäkeskusten johtajien tekemiä esityksiä, mm. tarvetta hätäkeskusyksikön roolista keskusten perustyötä tukevien palveluiden tuottajana. Yksikkö keskittyy nyt voimakkaasti vain omien tarpeidensa tyydyttämiseen käyttäen hyväkseen keskusten työvoimaa, vaikka yksikön henkilöstömäärääja konsulttien käyttöä on juuri lisätty.
Hätäkeskuslaitoksen johtoryhmä toimii kumileimasimena. Hätäkeskusten yhteistoiminta-alueiden puheenjohtajat kokevat olevansa melko usein vain muodollisia johtoryhmän jäseniä, joiden vaikutusmahdollisuus laitoksen toiminnan kehittämiseen on olematon. Johtoryhmän kokoukset ovat huonosti valmisteltuja; aineisto tulee jakeluun viime hetkellä ja asioita tulee kokouksessa "pöydän alta". Johtoryhmän kokouksissa käsitellään pääsääntöisesti jo ennalta hätäkeskusyksikössä päätettyjä asioita. Esityslistalle kirjatut asiat ovat pääosin puutteellisesti kuvattuja ja perusteltuja, usein vain otsikoituja. Johtoryhmässä ei käsitellä kaikkia keskusten toiminnan kannalta strategisesti tärkeitä eikä perustoiminnan kannalta kriittiseksi katsottavia asioita. Hätäkeskusten yhteistoiminta-alueiden puheenjohtajat ovat lähinnä kuulemassa tehtyjä ratkaisuja ja ottamassa vastaan alueiden tehtäväksi päätettyjä töitä.
Hätäkeskuslaitoksella ei ole yhteistä strategiaa, toiminnan ja sen kehittämisen pohjaa, mistä aiheutunee se, että johtaminen on tempoilevaa, linjatonta ja vailla selkeää suuntaa.
Johtajilta puuttuu tarvittava päätösvalta
Hätäkeskusten johtajat kokevat, että heillä on vastuuta, mutta ei riittävää toimivaltaa vastuun kantamiseksi. Hätäkeskusten johtajat kantavat viime kädessä vastuun hätäkeskusten tuloksellisesta johtamisesta, mihin liittyvät oleellisesti vastuu hallinnollisesta ja operatiivisesta johtamisesta. Hätäkeskusten johtajien päätösvalta (työnantajavirkamieheen rinnastettavasta asemasta huolimatta) - on rajallinen ja lupa keskusten toimivaltaan kuuluvissa päätöksissä on haettava liian monissa kysymyksissä laitoksen johtajalta. Hätäkeskuslaitoksen johtaja on rajannut johtajien toimivaltaa hallinnollisilla ohjeilla ja määräyksillä. Tämä aiheuttaa vallan ja vastuun epätasapainoa ja heikentää merkittävästi johtajien mahdollisuuksia kantaa tosiasiallista vastuuta keskusten toiminnasta. Hätäkeskusten johtajien on esimerkiksi pyydettävä lupa hätäkeskusyksiköstä vähäisiinkin työvuorojärjestelmämuutoksiin, vaikka muutokset ovat lainsäädännön ja virkaehtosopimusten mukaisia.
Konsultit täyttävät johtamisen tyhjiön
Konsultteja on liikaa ja heidän asemansa on kohtuuttoman vahva. Ajoittain tuntuu, että laitoksen palkkaamat konsultit täyttävät johtamisen tyhjiön ja käyttävät hätäkeskuslaitoksen johtajan valtaa organisaatiossa. Hätäkeskuslaitoksen johtoryhmän esityslistalla saattaa olla valtaosa konsulttien lanseeraamia viestintään liittyviä asioita. Viimeisimpiä erikoisuuksia on hätäkeskuksille asetettu velvoite antaa hätäkeskusyksikölle selvitys siitä, mihin toimenpiteisiin hätäkeskus aikoo ryhtyä julkisuuskuvansa parantamiseksi, jos hätäkeskuksen saama kielteinen uutisointi ylittää kahden viimeisen kuukauden aikana 10 prosenttia. Hätäpuheluiden vastaamiselle asetetun tavoiteajan ylityksistä ei sen sijaan selvityksiä ole tarvinnut antaa.
Resurssien jakomallia ei koeta perustelluksi
Resurssien jakomalli ei ole kestävällä pohjalla eikä oikeudenmukainen. Hätäkeskuslaitoksen johtaja jakaa tehtäviä, henkilötyövuosia ja määrärahoja vain yhteistoimintaalueittain siten, että hätäkeskusten johtajat joutuvat "taistelemaan" keskenään resursseista. Johtaja siirsi esimerkiksi henkilöstömäärän vähentämistä koskevat ratkaisut tehtäväksi yhteistoiminta-alueille, joita lainsäädäntö ei organisatorisesti edes tunne. Vuoden 2006 annetun määrärahan jakoperusteita miettiessään tulivat eräiden hätäkeskusten johtajat siihen lopputulokseen, etteivät alun perin annetut määrärahat riitä ilman henkilöstön irtisanomisia tai jo ennalta niukaksi suunniteltujen virkakiintiöiden vajaaksi jättämistä.
Kehittämishankkeet ja projektit ovat karanneet hallinnasta
Kehittämisprojekteja on liikaa eivätkä ne ole kenenkään hallinnassa. Projektien järkevä hallinta (priorisointi strategisten tavoitteiden mukaisiksi, järkevä resursointi) oli määrä tulla projektisalkun käyttöönoton myötä Hätäkeskuslaitoksen organisaatiouudistuksen yhteydessä. Projektisalkkua ei todellisuudessa luotukaan - kaikki jatkuu kuten ennenkin ilman projektien priorisointia. Uusia projekteja ja työryhmiä käynnistetään alinomaa, vaikka ensimmäistenkään töiden ehdotukset tai suositukset eivät ole nähneet päivänvaloa; tuotokset vain "hautautuvat" jonnekin katteettomien lupausten kera.
Kehittämistoimet eivät kohdistu ydintoimintaan, projektit jäävät kesken ja niiden määrä on selvästi ylimitoitettu resursseihin nähden. Viestintään ja laatuhankkeisiin hätäkeskusyksikössä tuntuu riittävän aikaa ja panostusta, mutta se miten ja millä edellytyksillä voitaisiin kehittää hätäkeskusten ydintoimintoja, ei tunnu tärkeältä. Samanaikaisten projektien ja hankkeiden määrä on epärealistinen; esim. vuonna 2005 oli perustehtävän ohella, keskellä perustoiminnan vakiinnuttamista, käynnissä yhteensä 70 erilaista projektia. Projektien aikataulut ovat yleensä myöhässä, ulkoinen tiedottaminenja uuden toiminnon käyttöönotto tapahtuvat useinjo siinä vaiheessa, kun hanke on vielä kesken. Tämä aiheuttaa asiakkaissa, yhteistoimintaviranomaisissa ja kansalaisissa ylisuuria odotuksia ja tyytymättömyyttä. Projektihallinnossa laitoksen tulisi keskittyä vain muutamiin samanaikaisiin projekteihin, jotka ensisijaisesti tukevat päivystystoimintaa. Projektien tulisi olla hallittuja: oikein organisoituja, resursoituja, tavoitteisiin ja määräaikoihin sidottua toimintaa.
Tiedottaminen ja imagonluonti suhteetonta
Ulkoisella tiedottamisella on suhteettoman vahva asema Hätäkeskuslaitoksessa eikä se ole tasapainossa operatiivisen toiminnan suhteen. Operatiivisista asioista ja käyttöön otettavista palveluista tiedotetaan liian usein ennen kuin niiden toiminnallisuus on varmistettu. Laitoksen tiedottaminen heijastelee johtamistoiminnan puutteita: tiedottamisen epäkohtiin liittyy epärealistisen kuvan antaminen, asioiden kaunistelu ja avoimuuden puute. Tästä aiheutuu merkittävää haittaa keskusten toiminnalle yhteistyötahojen ja kansalaisten suuntaan.
Hätäkeskusten johtajien vetoomus
Herra Ministeri.
Kynnys tämän kirjeen laatimiseen oli meillä hätäkeskusten johtajilla korkea. Koemme tämän yhteydenoton kuitenkin välttämättömänä ja taholtamme vastuullisena toimintana. Olemme yrittäneet usean vuoden ajan tuloksetta saada keskusteluyhteyttä laitoksen johtajaan, jotta voisimme keskustella tärkeiksi pitämistämme hätäkeskus- ja johtamistoimintaan liittyvistä kysymyksistä. Vasta meneillään olevat selvitykset Hätäkeskuslaitoksen tilasta ovat saaneet aikaan sen, että hätäkeskuslaitoksen johtaja on ilmoittanut olevansa valmis keskustelemaan asioista. Epäluottamus hätäkeskuslaitoksen johtajaa ja hätäkeskusyksikköä kohtaan on kuitenkin niin syvää ja pitkän kokemuksen aikaansaamaa, etteivät hätäkeskusten johtajat usko enää tilanteen tervehtymiseen ja normalisoitumiseen ennen kuin hätäkeskusyksikön johdossa tapahtuu merkittäviä muutoksia. Ellei pikaisia muutoksia tapahdu on koko hätäkeskusuudistus, hätäkeskusten toimintakyky ja kansalaisten perusturvallisuus vakavassa vaarassa.
Mielestämme edellä mainitun lisäksi Hätäkeskuslaitoksessa on
Kuka omistaa prosessin?