Kun tänä aamuna avaruusaseman joulukuusen valot syttyivät täällä meillä n. 46 tunnin sähkökatkon jälkeen (maanantai 08.15- keskiviikko 04.45), ei se aiheuttanut kovin suurta tunnekuohua.
Sisälämpötila oli toki laskenut, osin tarkoituksella,mutta muuten elämä palasi aika pian normaaliin tahtiin.Meillä ei tosin ole hevosia eikä karjaa,vain pehmovirtahepo ja norsu, joten siinä mielessä pääsimme toki helpommalla,mutta muuten olo oli ihan siedettävä koko katkon ajan.
Kun katkoa oli kestänyt tiistaina kolme tuntia, todettiin että jääkaapin sisältö pakataan nyt kylmälaukuun, ja pariin muovilaatikkoon,sanomalehteä vähän eristeeksi lootiin,siitä sitten terassille,jossa lämpötilä vaihteli -2 - +6 välillä .Siinä ne pysyivät koko ajan käyttökelpoisena.Naapurit pakkaili parvekkeille, ja muualle tavaraa samalla tavalla.
Pakastin uusittiin viime vuonna juuri tämmöisiä katkoja ajatellen, varoaika on 200 l arkkupakastimen valmistajan toimesta ilmoitettu 46 tunnin mittaiseksi.
Kun kämppä on pikkuisen viileämpi, eikä kantta avattu kertaakaan tyyliin " onkohan ne tavarat jo sulia"-tarkastuksen takia, koko sisältö oli katkon jälkeen ok eikä mitään tarvitse heittää pois.
Kerrankin voi todeta että joku valmistaja pitää minkä lupaa, lämpötila oli toki aluksi alhaisempi, mutta merkkivalo siitä sammui nopeasti, ja
kaikki oli tallessa.
Kaasugrilli Muurikka kaivettiin esille, terassilla naapurien kanssa tehtiin siinä vuorotellen eväät, lämmitettiin kinkut siivuna ja laatikot suoraan rasioissa, samalla lämmitettiin pyllynpesuvettä kaasupolttimella naapurin 3 viikon ikäiselle poikavauvalle ja keitettiin pannukahvit ( sillä ei pesty kenenkään pyllyä).
Vettä kannettiin ämpärillä naapurin koristelammesta vessan pytyn huuhteluun.
Ei kaikki tietysti ollut pelkkää juhlaa, mutta ledlyhty, paristoradio,vedenkantoastiat,kynttilät ja kaasugrilli olivat varsin maltillisella työllä käytettäviä apuvälineitä jotka ovat mahdollisia liki jokaiselle tai ainakin naapurustossa jollekin tavaralle on aina tilaa jossain, ja elämä,jos nyt ei ihan hymyile, niin ei pasko ihan silmillekään.
Tänä aamuna sitten kuuntelin työmatkalla radiosta kirkkonummelaisen äidin vuodatusta haastattelijalle sekä muita kommentteja.
Kaikki ruoka oli mennyt " ihan pilalle" 6 tunnin sähkökatkon aikana, "missään ei ollut ruokaa saatavilla koko aikana ja lapsilla oli nälkä",
kauppoja ei ollut auki " lähimainkaan",lähin olisi ollut "ainakin 20 minuutin ajomatkan päässä tosi kaukana".
Toinen haastateltava oli ihan tuskissaan kun kännykän verkko oli huono, eikä millään vehkeellä päässyt Naamakirjaan 165 kertaa 6 tunnissa päivittämään statusta " iiik, meillä ei ole vieläkään sähköä,iiik"- tilaan.
Kolmas oli ihan tuskissaan, kun paikallisjuna oli myöhässä 5 minuuttia, ja "kaikki on nyt ihan sekaisin ja mä en tiä kuinka täst selvii".
Ei saatana, ajattelin...
Onpa Länsi-Uusimaalla tosi rankka ilmastonmuutos ,kun kaikki pilaantuu 6 tunnissa, ja ilmeisesti siellä ei koskaan käydä kauempana kuin 15 ajomatkan päässä kotoa, mielummin paljon lähempänä jos vaan voi.
Kun sitten kuuntelin pelastuslaitoksen parin eri keikkarupeaman saldoa, oli siellä valtava määrä "kaiken varalta /kallistuva puu-, " oksa tiellä"- , ja "joku kolisee katolla"-tehtäviä, oksa oli ollut sen kokoinen, että isäntäväen kaupunkimaasturilla ei sitä yliajaessa olisi edes huomannut, mutta palomiesten piti se tulla siirtämään pois pihatieltä...
Päivän kruunasi tuttavani tarina erään hänen työkaverinsa kommentista;
"Harmi kun sähköt on pois,niin hella ei toimi, mut onneksi voi sit tehdä lämmittää ruokaa mikrossa..."
En missään tapauksessa vähättele myrskyn tuomien ongelmien määrää, ja jokainen kokee sen varmasti tavallaan.
Tuttaviani on edelleen todella vaikeuksissa eläintilojensa kanssa Satakunnassa kolmen vuorokauden jälkeen, hyvä ystäväni oli kuolla eilen saadessaan autonsa katolle täydessä ajonopeudessa viitostiellä kaatuvan puun,joka murskasi kyytiläisten päälle takalasit ja takaikkunan, useampi metsuri ja sähkömies on saanut osumia konkeloista ja juurakoista viime yön pimeydessä heidän hypätessään sivuun äkkiä lauenneen jännityksen tieltä, ja omassa muistissa on vieläkin aikanaan Janikan pelastus/raivaustöiden aikana raivausonnettomuudessa halvaantuneen paloesimiehen kohtalo sekä paljon muuta ikävää myrskyn jäljiltä syntynyttä tarinaa.
Mutta yli 90 % talouksista voi selvitä oikeasti ihan maalaisjärjellä poikkeusolojen haasteista ja käytännössä kohtuullisella ponnistuksella . Kun noita haastateltavia kuunteli , ei taas kerran voinut kuin vaipua hetkeksi masennukseen,joka muuttui sitten ihan rehelliseksi vihaksi.
Kun elämä ei pyöri kun ruokakaupan, Naamakirjan päivityksen, ja työmatkan ympärillä , on oikeasti syytä huoleen. Arkirutiinin rikkoutumiseen ei tarvita kuin yksi oksa tiellä , ja kaupungin puisto-osasto, tiehallinto ja päivystävä palomestari haastetaan virkavirheestä oikeuteen, kun " minulla on oikeus saada palvelua"...
Koettakaa laittaa hiukan uusiksi mittasuhteita siihen mitä pitää tehdä ensin, ja mikä pitää oikeasti maailma pyörimässä.
Jos jokainen vain odottaa että joku toinen tulee nostamaan risun jalan edestä, voi seuraavan poikkeustilanteen kesto olla taas hivenen pitempi, kun sitä risun siirtäjää ei heti ole saatavilla...
Jos olet epävarma, mumise hiljaa, jos olet kusessa, delegoi